Suomalainen veneseuralippu 100 vuotta
Venäjällä annettiin vuonna 1890 keisarillinen julistus purjehdusseurojen lipun käytöstä. Sillä määriteltiin purjehdusseurojen käyttöön valkoinen lippu, jossa oli sininen risti ja tangon puoleisessa kulmassa sen kaupungin tai läänin vaakuna, jossa seura on perustettu. Vastaava Pyhän Yrjön ristillä varustettu lippu oli ollut jo käytössä Venäjän luotsilaitoksella sekä Keisarillisella Nevan Jokipursiseuralla. Venäjän sotalaivasto käytti silloin - ja nykyään uudestaan - sinivalkoista Pyhän Andreaksen vinoristillä varustettua lippua.
Suurin osa Venäjän valtakunnan purjehdusseuroista toimi Suomen Suurruhtinaskunnassa. Näin ollen alun perin venäläisestä siniristilipusta muodostui vahva suomalaisuuden symboli. Itämeren alueella ja laajemminkin suomalaiset tunnettiin siniristilipusta. Routavuosien eli niin sanotun toisen sortokauden aikana Venäjän meriministeriö määräsi lisäämään purjehdusseurojen lippuihin tangonpuoleiseen yläkulmaan Venäjän valko-, sini- ja punaraitaisen lipun sekä siirtämään vaakunan alakulmaan. Tämä niin kutsuttu orjalippu herätti suomalaisissa purjehtijoissa suurta vastustusta, ja monesti lippu korvattiinkin sinivalkoisella viirillä.
Maamme itsenäistyttyä 1917 nuoren valtion tulevasta lipusta käytiin kiihkeitä keskusteluja. Purjehdusseurojen sinivalkoinen ristilippu oli muodostunut jo kansainvälisesti tunnetuksi, ja 29. toukokuuta 1918 annetulla lailla Suomen lipusta vahvistettiin purjehdusseurojen käyttämää siniristilippua mukaileva uusi kansallislippu.
Nykyinen veneilyseurojen käytössä oleva lippu, jossa sinisen ristin päälle on sijoitettu valkoinen risti ja tangon puoleiseen yläkulmaan alun perin läänin tai kaupungin vaakuna, sittemmin jokin muu seuran heraldinen tunnus, syntyi Nyländska Jaktklubbenin ja Suomen Purjehtijaliiton aloitteesta. Asetus purjehdusyhdistysten lipuista annettiin 18. helmikuuta 1919.
Ajoittain on herännyt keskustelu erikoislippujen tarpeellisuudesta. Kun laki Suomen lipusta uusittiin 1978, oli uhkana, että veneilijät olisivat menettäneet lippunsa. Veneilylipun käyttöoikeus kansallislippuun verrattavan suomalaisen aluksen kansallistunnuksena kuitenkin säilytettiin. Tähän vaikuttivat lippumme historia ja tausta sekä muutamien merkittävien merenkulkuvaltioiden huvivenelippujen käyttö.
Tänä päivänä veneseuralippu on arvokas osa suomalaista veneilykulttuuria. Veneen kansallisuuslipun ohella se on turvalliseksi katsastetun veneen ja veneilijöiden yhteisöllisyyden symboli. Suomen Purjehdus ja Veneily ry neuvoo veneily-yhdistyksiä oman yksilöllisen ja kansallisuustunnuksen arvon mukaisen heraldisen tunnuksen suunnittelussa sekä vahvistamisessa. Nykyään vahvistettuja veneseuralippuja on 356.
Juhlavuoden kunniaksi Vene 19 Båt -messuilla järjestetään Veneseuralippu 100 vuotta -näyttely Helsingin Messukeskuksen pääsisäänkäynnin läheisyydessä olevassa Lasigalleriassa. Uudistettu Veneilijän lippukirja, jossa on paljon hyödyllistä tietoa liputuksesta, on myös myynnissä messuilla.
Lisätietoa liputuksesta: spv.fi/liputus
Kirjoittaja Samuli Salanterä